Minä olen kyllästynyt elämääni.

Olen kyllästynyt heräämään aamulla väsyneenä huonosti nukutun jälkeen. Olen kyllästynyt istumaan luennoilla piirtelemässä omiani luentopaperin kulmaan. Olen kyllästynyt syömään makaronia ja nuudeleita. Olen kyllästynyt pujottelemaan huoneessani vaate- ja kirjapinojen seassa. Olen kyllästynyt istumaan illat koneella tekemättä mitään hyödyllistä. Olen kyllästynyt pohtimaan, minne ennen niin vahva uskoni ja sen mukanaan tuoma arvomaailma ovat kadonneet. Olen kyllästynyt asenteeseeni. Olen kyllästynyt vaihtamaan kasvojani ja kääntämään takkiani tilanteen ja mukana olevien henkilöiden mukaan. Olen kyllästynyt menemään illalla yksin nukkumaan ja rutistamaan tyynyä.

Tähän kaikkeen tulee muutos – alkaen tänään. Jynssäsin huoneeni solukämpässä kuntoon, joka saa sairaaloiden leikkaussalit vaikuttamaan saastaisilta. Koko päivänä olen viettänyt koneella alle kaksi tuntia, mikä on jonkinasteinen ennätys. (Tosin tähän on mainittava, että minulla ei ole ollut opiskeluihin liittyviä tehtäviä tehtävänäni.)

Ehkä tämä tästä.